Joulukoppi a.k.a. piparkakkutalo

Lapsen kanssa värkättiin sitten piparkakkutalo. Lapsi sitä kyllä kutsuu joulukopiksi. 🙂

Kaavat löytyivät 60—70 -luvulta peräisin olevasta kirjasta, joka on kulkeutunut meille vaimon jo edesmenneeltä mummolta. Kaavojen avulla oli helppo leikata kaikki osat kaulitusta piparitaikinasta. Tärkeää vain pitää osat muodossaan kun niitä siirtää pellille. Piparien kanssa pitää muutenkin olla tarkkana, ettei pääse palamaan, se on joskus ylimääräisestä minuutista tai kahdesta kiinni.

Kun kaikki osat olivat paistettu oli aika laittaa ne kiinni toisiinsa. Sulatin sokeria pannulla ja sivelin kuumaa sokeria osiin ja painoin toisiinsa kiinni. Tuo kuuma sokeri on kyllä aika vaarallista ja sillä saa sotkua aikaiseksi aika helposti, pitää olla varovainen siis.

Kun piparkakkutalo ja aita sekä sienet olivat paikoilleen liimattu, päällystin katon ranskanpastilleilla. Ranskanpastillit kiinnitin tomusokeri-vesi-seoksella. Samaa seosta laittelin myös piipun, sienien ja aidan päälle. Lopuksi päälle tomusokeria lumeksi.